Skip to content

Kotihoidontuki, työ ja koti

by : 09/10/2013

Hallituksen kaavailut kotihoidontuen kiintiöimiseksi ovat herättäneet feministeissä monenlaisia reaktioita puolesta ja vastaan. Konkreettisten tilanteiden ja tarpeiden puimisen ohella keskustelu on tuonut pintaan kaksi hyvin erilaista suhtautumista kotiin ja työhön. Toisissa puheenvuoroissa koti näyttäytyy naisille ansana ja loukkuna josta tulee pyrkiä työhön ja tuottavaksi kansalaiseksi, ja toisissa taas työelämä on jotakin josta tuleekin paeta, ja koti näyttäytyy kelpo vaihtoehtona palkkatyölle. Toki kumpikin näkökulma on moniulotteisempi ja myös sävykkäämpi, mutta pohjimmiltaan ne silti tuntuvat pelkistyvän tähän vastakkainasetteluun.

Kotihoidontukikeskustelu tuli mieleeni kun lueskelin – ihan toisesta syystä – pitkästä aikaa marxisti-feministi Frigga Haugin tekstejä. Haug kirjoittaa:

”Love and caring are incompatible with competition and business mentality. This brings us to a second paradox which I should like to characterize in the following – simplified – way. Women’s oppression is clearly related to the spheres of activity to which women are tied and which are by definition antagonistic to the laws of capital. That means not only that Marxism and the theory of the emancipation of the workers fail to explain this oppression, but that those aspects of a woman’s life that constitute her oppression are represented by Marxism as features of liberation. Thus maternal love, the gratification of needs independently of achievement, love, care domesticity – all these are socialist and even communist aims and yet at the same time they are the fetters in which women live today. In the labour movement socialism was for a long time depicted as a woman. And even today women at home are given the task of redeeming men from the alien domination they encounter outside home.” (Frigga Haug: Beyond Female Masochism. 1992, 15).

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin näyttäisi siltä, että Haugin kuvaama paradoksi määrittää edelleen poliittisia asetelmia. Kovin pitkälle ei siis olla tultu. Hoivan markkinoistumisessa tosin lienee tapahtunut iso muutos, mutta se taas ei ole johtanut siihen että kodin ja hoivan merkitys naisten yhteiskunnallisen aseman kannalta olisi jotenkin radikaalisti pelkistynyt vain myönteiseksi. Siksi toivoisin että olisi mahdollista tehdä sellaista feminististä politiikkaa, jossa kumpikaan aspekti – hoivan ja kodin piirin sukupuolittuneisuus tai palkkatyön kirous  – ei nousisi toista merkittävämmäksi. Näen ongelmallisena sekä ajatuksen naisten vetäytymisestä kodin piiriin ratkaisuna palkkatyön ongelmiin että ajatuksen naisten velvollisuudesta olla tuottavia työläiskansalaisia. Muitakin ratkaisuja täytyy löytyä, ihan niin kuin täytyy löytyä myös muita itsen toteuttamisen ja toisenlaisen elämän alueita kuin kodin ja palkkatyön varsin rajatut maailmat.

Mainokset

From → Uncategorized

Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: